Avioero katkaisee puolisoiden lakisääteisen perintöoikeuden toisiinsa. Tämä pääsääntö on selvä, mutta se ei kata koko totuutta. Käytännön ongelmat syntyvät usein poikkeuksista, jotka voivat tehdä entisestä puolisosta merkittävän osapuolen kuolinpesässä, vaikka varsinaista perillisasemaa ei olisikaan.
Entinen puoliso ei peri vainajaa perintökaaren nojalla, ja oikeus jäämistöön katkeaa jo silloin, kun avioeroa koskeva asia on vireillä perittävän kuollessa, ellei erityisistä asianhaaroista muuta johdu (perintökaari 3 luku 7 §). Suomen perintöoikeus perustuu sukulaisuuteen ja avioliittoon, ja avioero purkaa avioliittoon perustuvan siteen. Ilman testamenttia perillisiä ovat vainajan rintaperilliset (lapset) ja muut laissa määritellyt sukulaiset. Entinen puoliso ei kuulu tähän joukkoon.
Todellisuus on kuitenkin monisyisempi. Kolme keskeistä tilannetta voivat antaa entiselle puolisolle oikeuksia vainajan omaisuuteen: kesken jäänyt omaisuuden ositus, voimassa oleva testamentti sekä henkivakuutuksen edunsaajamääräys.
Kesken jäänyt ositus: Suurin kompastuskivi
Avioero ei automaattisesti jaa puolisoiden omaisuutta. Vaikka ero on lainvoimainen, puolisoiden välinen avio-oikeus päättyy lopullisesti vasta, kun yhteinen omaisuus on jaettu osituksella tai kun avio-oikeus vanhentuu. Jos toinen puolisoista kuolee ennen osituksen toimittamista, tilanne mutkistuu merkittävästi.
Eloonjäänyt entinen puoliso ei tällöinkään peri vainajaa, mutta hänestä tulee kuolinpesän osakas osituksen toimittamisen ajaksi. Tämä tarkoittaa, että hän osallistuu kuolinpesän hallintoon yhdessä perillisten kanssa, kunnes omaisuuden jako on suoritettu loppuun.
Käytännössä tämä tarkoittaa seuraavaa:
-
Omaisuuden erottelu: Ennen perinnönjakoa vainajan kuolinpesän ja eloonjääneen entisen puolison varat on ositettava. Tässä selvitetään, mikä omaisuus kuului kummallekin ja mikä oli avio-oikeuden alaista yhteistä omaisuutta.
-
Tasingon maksuvelvollisuus: Jos vainaja oli puolisoista varakkaampi, hänen kuolinpesänsä voi joutua maksamaan tasinkoa eloonjääneelle entiselle puolisolle. Tämä tasinko vähentää perillisille jaettavan omaisuuden määrää olennaisesti.
Monet jättävät osituksen tekemättä avioeron jälkeen, koska yhteisymmärrys omaisuuden jaosta on olemassa tai asia ei tunnu kiireelliseltä. Tämä on riski. Vuosienkin kuluttua toisen kuollessa vanhat vaatimukset voivat nousta esiin ja aiheuttaa monimutkaisia ja kalliita riitoja perillisten ja entisen puolison välillä.
Testamentti entisen puolison hyväksi
Toinen selkeä poikkeus on testamentti. Avioliiton aikana puolison hyväksi tehty testamentti on kuitenkin lähtökohtaisesti tehoton, jos avioliitto on purkautunut muusta syystä kuin testamentin tekijän kuoleman johdosta tai jos avioeroa koskeva asia oli vireillä testamentin tekijän kuollessa (perintökaari 11 luku 8 §). Määräys raukeaa siis suoraan lain nojalla, vaikka testamenttia ei olisi eron jälkeen nimenomaisesti peruutettu. Poikkeus on mahdollinen, jos erityisistä asianhaaroista muuta johtuu — käytännössä siis silloin, kun testamentin tekijän tahtona voidaan katsoa olleen pitää määräys voimassa erosta huolimatta. Entinen puoliso voikin vedota tällaiseen tarkoitukseen ja vaatia testamentin täytäntöönpanoa. Tällaisen tulkintariidan lopputulos on kuitenkin aina epävarma ja vaatii usein oikeuskäsittelyn.
Varmin tapa varmistaa oman tahdon toteutuminen on laatia uusi testamentti avioeron jälkeen. Tällä poistetaan kaikki tulkinnanvaraisuudet siitä, kuka omaisuuden on määrä periä.
Henkivakuutukset ja edunsaajamääräykset
Kolmas huomionarvoinen seikka ovat henkivakuutukset ja muut vastaavat sopimukset, joissa on edunsaajamääräys. Toisin kuin puolison hyväksi tehty testamentti, nimeltä mainittua henkilöä koskeva edunsaajamääräys ei muutu automaattisesti avioeron yhteydessä.
Jos entinen puoliso on nimetty edunsaajaksi nimeltä, vakuutuskorvaus maksetaan kuolemantapauksessa hänelle riippumatta siitä, mitä testamentissa lukee tai ketkä ovat lakimääräisiä perillisiä. Jos edunsaajaksi on sen sijaan merkitty pelkkä "puoliso", määräys on voimassa sen hyväksi, jonka kanssa vakuutuksenottaja oli kuollessaan avioliitossa — entinen puoliso ei siis tällöin saa korvausta (vakuutussopimuslaki 50 §). Vakuutuskorvaus ei yleensä kuulu kuolinpesään, vaan se maksetaan suoraan nimetylle edunsaajalle.
Siksi on välttämätöntä tarkistaa ja päivittää kaikki vakuutussopimukset, sijoitukset ja tilit, joihin liittyy edunsaajamääräys, heti avioeron jälkeen.
Miten turvata oma tahto eron jälkeen?
Entisen puolison perintöoikeuteen liittyvät epäselvyydet ovat vältettävissä huolellisella suunnittelulla. Tärkeimmät toimet ovat:
-
Toimita omaisuuden ositus viipymättä. Älä jätä asiaa roikkumaan. Laadi virallinen ositussopimus, jossa kaikki omaisuuteen liittyvät asiat ja mahdolliset tasinkovaatimukset kuitataan sovituksi.
-
Päivitä testamenttisi. Jos sinulla on vanha testamentti, laadi uusi, joka vastaa nykyistä tilannettasi ja tahtoasi. Jos sinulla ei ole testamenttia, harkitse sen tekemistä.
-
Tarkista kaikki edunsaajamääräykset. Käy läpi henkivakuutukset, säästösopimukset ja muut vastaavat asiakirjat ja päivitä edunsaajat tarvittaessa.
Nämä toimet selkeyttävät tilannetta ja suojaavat perillisiäsi pitkittyneiltä ja kalliilta selvitystöiltä ja riidoilta. Ne varmistavat, että omaisuutesi jaetaan kuolemasi jälkeen täsmälleen niin kuin olet itse tarkoittanut. Jos tarvitset apua osituksen, testamentin tai muiden yksityishenkilöiden lakiasioiden hoitamisessa, asiantuntijan puoleen kääntyminen on suositeltavaa.
Usein kysytyt kysymykset
Miten kauan avioeron jälkeen osituksen voi tehdä?
Osituksen toimittamiselle ei ole erillistä määräaikaa, mutta 1.6.2026 voimaan tulleen avioliittolain muutoksen mukaan avio-oikeus vanhentuu kymmenen vuoden kuluttua siitä, kun avioeroa koskeva päätös on tullut lainvoimaiseksi. Vanhentumisen voi katkaista esimerkiksi hakemalla tuomioistuimelta pesänjakajaa osituksen toimittamiseksi. Ennen lain voimaantuloa purkautuneissa avioliitoissa avio-oikeus vanhentuu aikaisintaan viiden vuoden kuluttua voimaantulosta eli aikaisintaan 1.6.2031. Ositusvaade voi siis yhä pysyä voimassa vuosia ja aktivoitua vasta toisen entisen puolison kuollessa. Siksi ositus on syytä tehdä mahdollisimman pian eron jälkeen.
Voiko entinen puoliso vaatia tasinkoa kuolinpesältä?
Kyllä voi. Jos omaisuuden ositusta ei ole tehty eikä avio-oikeus ole vanhentunut ja varakkaampi puoliso kuolee ensin, on vähävaraisemmalla eloonjääneellä entisellä puolisolla oikeus vaatia tasinkoa kuolinpesältä. Tämä vaatimus on toteutettava ennen kuin perintö voidaan jakaa perillisille.
Entä jos olimme avoliitossa?
Avoliitto ei luo puolisoiden välille samanlaista avio-oikeutta tai lakisääteistä perintöoikeutta kuin avioliitto. Avopuolisolla ei ole oikeutta periä ilman testamenttia, joten ero ei muuta tätä lähtökohtaa. Jos avopuolisoiden välillä on yhteistä omaisuutta, sen erotteluun sovelletaan omia sääntöjään, mutta se ei tee entisestä avopuolisosta kuolinpesän osakasta samalla tavalla kuin tekemätön ositus avioliiton jälkeen.