Avopuolisolla ei ole Suomen lain mukaan automaattista perintöoikeutta kumppaninsa jälkeen. Tämä on yleisin ja kallein väärinkäsitys perintöoikeudessa, sillä avoliittoa ei rinnasteta avioliittoon perimystilanteissa riippumatta liiton kestosta tai yhteisistä lapsista. Ilman testamenttia vainajan koko omaisuus siirtyy hänen lakimääräisille perillisilleen, ja eloonjäänyt avopuoliso voi jäädä täysin vaille turvaa.
Avopuoliso ei ole lakimääräinen perillinen
Perintökaari määrittelee tarkan perimysjärjestyksen, jonka mukaan vainajan omaisuus jaetaan. Ensisijaisia perillisiä ovat rintaperilliset eli lapset ja heidän jälkeläisensä. Jos rintaperillisiä ei ole, perii aviopuoliso. Avopuoliso ei kuitenkaan kuulu tähän lakimääräiseen järjestelmään. Vaikka parisuhde olisi kestänyt vuosikymmeniä, eloonjääneellä avopuolisolla ei ole oikeutta edesmenneen kumppaninsa omaisuuteen, ellei asiasta ole erikseen määrätty testamentilla. Omaisuus siirtyy vainajan lapsille, tai jos heitä ei ole, hänen vanhemmilleen, sisaruksilleen tai muille kaukaisemmille sukulaisille.
Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta – Mikä muuttui?
1.4.2011 voimaan tullut laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta on tuonut avopuolisoille tiettyä suojaa, mutta se ei luonut perintöoikeutta. Lakia sovelletaan, kun avoliitto päättyy eroon tai toisen puolison kuolemaan, ja sen edellytyksenä on vähintään viiden vuoden yhdessäasuminen tai yhteinen taikka yhteisessä huollossa oleva lapsi. Avioliitossa oleva henkilö ei ole laissa tarkoitettu avopuoliso. Lain keskeinen sisältö liittyy omaisuuden erotteluun ja mahdolliseen hyvitykseen.
- Omaisuuden erottelu: Toisin kuin avioliitossa, avoliiton päättyessä ei suoriteta ositusta, jossa avio-oikeuden alainen omaisuus jaetaan tasan. Sen sijaan toimitetaan omaisuuden erottelu, jossa kumpikin osapuoli pitää oman omaisuutensa. Jos omaisuutta on hankittu yhdessä, yhteisomistus puretaan.
- Oikeus hyvitykseen: Laki antaa avopuolisolle oikeuden vaatia hyvitystä, jos hän on yhteisen talouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista puolisoa kartuttamaan tämän omaisuutta. Panos voi olla esimerkiksi työskentelyä yhteisen kodin tai yrityksen eteen ilman korvausta. Hyvitys ei ole perintöä, vaan korvaus epäoikeudenmukaisen tilanteen oikaisemiseksi. Sen saaminen edellyttää vaatimuksen esittämistä kuolinpesälle, ja oikeus hyvitykseen raukeaa, jos vaatimusta ei esitetä kuuden kuukauden kuluessa omaisuuden erottelusta. Kyseessä on usein riitainen prosessi, jonka lopputulos on epävarma.
Avustusoikeus – Väliaikainen turva, ei perintöä
Lainsäädäntö mahdollistaa tietyin edellytyksin avustuksen myöntämisen kuolinpesän varoista. Avustusta voi saada perittävän kihlakumppani tai avopuoliso, johon perittävä oli edellä kuvatun avoliittolain tarkoittamassa suhteessa, jos hänen toimeentulonsa on heikentynyt kuoleman vuoksi ja avustus on tarpeen toimeentulon turvaamiseksi. Avustuksen saaminen on aina harkinnanvaraista ja edellyttää, että sitä pidetään kohtuullisena. Avustuksen määrään vaikuttavat eloonjääneen tarve sekä kuolinpesän varallisuus. Tämä ei ole perintöoikeus, vaan harkinnanvarainen helpotus, jota ei voi ennakoida etukäteen. Avustus voidaan antaa rahana, muuna omaisuutena tai käyttöoikeutena omaisuuteen, joten se voi periaatteessa turvata myös asumisen yhteisessä kodissa — mutta koska ratkaisu tehdään tapauskohtaisen harkinnan perusteella, siihen ei voi luottaa suunnittelun perustana.
Testamentti on ainoa varma keino turvata avopuoliso
Ainoa luotettava tapa varmistaa avopuolison taloudellinen asema kumppanin kuoleman jälkeen on laatia testamentti. Testamentilla henkilö voi määrätä omaisuudestaan lain asettamasta perimysjärjestyksestä poiketen. Avopuolisoiden kannalta testamentti on välttämätön asiakirja, jolla voidaan ennaltaehkäistä epäselvyyksiä ja turvata eloonjääneen puolison tulevaisuus.
Testamentilla voidaan antaa avopuolisolle joko täysi omistusoikeus tai suppeampi hallintaoikeus omaisuuteen.
- Omistusoikeustestamentti siirtää omaisuuden, kuten yhteisen kodin, avopuolison omistukseen. Tällöin hän voi vapaasti myydä tai muuten määrätä omaisuudesta. On kuitenkin huomioitava, että rintaperillisillä on aina oikeus lakiosaansa, joka on puolet lakimääräisestä perintöosuudesta. Testamentilla ei voi loukata tätä oikeutta.
- Hallintaoikeustestamentti antaa avopuolisolle elinikäisen oikeuden käyttää tiettyä omaisuutta, tyypillisesti yhteistä kotia. Omistusoikeus siirtyy lakimääräisille perillisille, mutta he eivät voi myydä asuntoa tai häätää avopuolisoa sieltä hänen elinaikanaan. Tämä on usein verotuksellisesti tehokas ratkaisu, sillä hallintaoikeuden saaja ei maksa perintöveroa, ja omistusoikeuden saavien perillisten verotus kevenee hallintaoikeuden arvon verran.
Keskinäinen testamentti avopuolisoiden välillä
Avopuolisot voivat laatia keskinäisen testamentin, jossa he määräävät omaisuutensa toisilleen. Yleisin malli on, että ensiksi kuolleen puolison omaisuus siirtyy eloonjääneelle joko omistus- tai hallintaoikeudella. Testamentissa voidaan myös määrätä, kenelle omaisuus menee molempien kuoltua (ns. toissijaismääräys). Tämä takaa, että eloonjäänyt puoliso saa jatkaa elämäänsä taloudellisesti turvatusti ja että omaisuus päätyy lopulta esimerkiksi parin yhteisille lapsille tai muille halutuille tahoille.
Miksi ammattilaisen apu testamentin laadinnassa on välttämätöntä?
Vaikka testamentin voi laatia itse, sen muotovaatimukset ovat erittäin tiukat, ja pienikin virhe voi johtaa sen pätemättömyyteen. Huolimattomasti laadittu asiakirja voi olla tulkinnanvarainen ja aiheuttaa kalliita ja katkeroittavia riitoja eloonjääneen avopuolison ja vainajan sukulaisten välillä. Ammattilaisen avulla varmistetaan, että testamentti on juridisesti pitävä ja että se vastaa laatijansa todellista tahtoa. Asiantuntija osaa myös neuvoa verosuunnittelussa ja eri testamenttivaihtoehtojen vaikutuksissa, jotta lopputulos on mahdollisimman järkevä kaikille osapuolille. Huolellisesti laadittu testamentti on paras keino ennaltaehkäistä tulevia ongelmia ja tarjota mielenrauhaa. Perhe- ja perintöoikeudelliset palvelumme kattavat testamenttien ja muiden tärkeiden asiakirjojen laadinnan.